Herkullista luomua blogi

Tag - Luomu

Ruusuista elämää ruusuviinietikalla

Ruusuviinietikka on ollut yllättäen tämän kesän ihastuttavimpia tuoksuja heti niittykukkien ja huumaavan suopursun tuoksuttelun jälkeen. Ja tämä lausunto tulee etikan hajun vihaajalta! Ruoanlaittoon ja iholle sopiva ruusuviinietikka on myös uskomattoman helppo valmistaa. Ruusujen kukkiessa yhä valtoimenaan onkin mitä parhain hetki kerätä pari kourallista ruusunlehtiä kauneudenhoitoa ja keittiötä varten. Vastaavalla reseptillä voit tehdä mauste-etikoita myös esimerkiksi tuoreista yrteistä ja valkosipulista. Lue alta, mihin kaikkeen ruusunlehdet sopivat!

Ruusunlehdet

Ruusuista kauneudenhoitoa

Omenaviinietikkaan uutetut ruusunlehdet sopivat sekä kauneudenhoitoon että keittiöön. Omenaviinietikka on nimittäin todellinen joka kodin ihmeaine, josta sekoitellaan makua ruokiin, tehoa siivoukseen ja kulautellaan vauhtia aineenvaihdunnalle. Harvempi tietää, että omenaviinietikka myös hemmottelee ihoa pehmentäen sitä, lievittäen kuivumista ja tuoden myös apua iho-ongelmista kärsiville.

Luomuomenaviinietikka sisältää paitsi kosolti vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja entsyymejä, se on myös luontaisesti tulehduksia lievittävä. Se sopiikin mitä mahtavimmin ihonhoitoon ja hiustenhoitoon.  Ihon pH:n rauhoitteluun ruusuviinietikka on mitä mainioin. Ruusuviinietikka vahvistaa ihon suojakerrosta ja kosteuttaa ihoa ja hiuspohjaa. Etikka kannattaa laimentaa ennen käyttöä, sillä pelkän etikan iholle lotraus voi aiheuttaa ihoärsytystä tai ihon tummennusta.

RUUSUVIINIETIKKA HIUKSILLE

Ruusuviinietikka huoltaa hiukset kiiltäviksi ja helpommin käsiteltäviksi. Se hoitaa hiuspohjaa ja torjuu ja rauhoittaa tulehduksia. Hilseilevä kuiva hiuspohja ja kuivat hiukset saavat ruusuviinietikasta kaivattua ravinnebuustia.

Kuivien ja elottomien hiusten elostuttaja: Sekoita teelusikallinen ruusuviinietikkaa lasilliseen vettä, hiero hiuksiin viiden minuutin ajan. Huuhtele vedellä. Käytä kahden viikon hiuspohjaa vitalisoivana kuurina. Jos käytät hiuksille pelkkää vesipesua, raikastaa ruusuviinietikka hiukset.

Hilseen taltuttaja: Sekoita 1:1 ruusuviinietikkaa ja vettä, ravista hyvin. Suihkuta pesun jälkeen kosteisiin hiuksiin ja päänahkaan. Hiero samaan tapaan kuin hiuksia pestessä ja huuhtele.

RUUSUVIINIETIKKA KASVOILLE

Ruusuviinietikka pienentää ihohuokosia, vähentää ihon talintuotantoa ja häivyttää näin myös finnejä ja mustapäitä. Sen sisältämä omenahappo torjuu aknen aiheuttamaa tulehdusta ja sopii oivasti myös rauhoittamaan finnien punoitusta ja ärtymistä puristelun jälkeen. Ruusuviinietikkaa voikin sekoittaa myös yövoiteeseen. Vau, mikä ihmetuote, eikä litrahinta päätä huimaa!

Syväpuhdistava ja tasapainottava kasvovesi: Ruusuviinietikkaa voi pirskotella kasvoille syväpuhdistavana ja tasapainottavana kasvovetenä. Jos et ole käyttänyt omenaviinietikkaa aiemmin, kannattaa seoksesta tehdä aluksi laimea: 3:1 vettä ja etikkaa (3 osaa vettä, 1 osa etikkaa). Kun iho on tottunut etikkaan, voit lisätä etikan määrää 1:1 veden kanssa sekoittaen. Veden sijaan voit käyttää myös esimerkiksi vihreää tai valkoista teetä, kukkaisvesiä tai lisätä mukaan aloe vera -geeliä. Tee kerralla n. 1-2 viikon satsi kasvovettä. Kasvovesi säilytetään jääkaapissa ja ravistetaan aina ennen käyttöä. Itse valmistan kerralla 1-2 dl annoksen, joka mahtuu pieneen sumutinpulloon.

Käyttö: Kasvot puhdistetaan ensin puhdistusaineella, ja tämän jälkeen kostutetaan musliiniliina/pumpuli ruusukasvoveteen ja taputellaan seosta kasvoille. Musliiniliinan voi kastella lähes märäksi liuoksesta, kasvovettä on turha säästellä, sillä iho nauttii kaikesta saamastaan kosteudesta.

Kun aloitat ruusuviinietikan käytön, anna sen vaikuttaa vain 5 minuuttia kasvoilla ja huuhtele kasvot. Ihosi totuttua etikan käyttöön voit lisätä vaikutusaikaa tai jättää huuhtelun kokonaan välistä. Huom! Käytä etikkakasvovettä ainoastaan iltaisin, sillä auringon ja etikan yhdistelmä voi aiheuttaa tummia läiskiä tai ihoärsytystä sen happamuuden vuoksi. Sen sijaan auringon jälkeen ruusuviinietikka on oivallista, se lievittää ihovaurioita ja nopeuttaa auringon polttaman ihon paranemista.

RUUSUVIINIETIKKA VARTALOLLE

Ruusuviinietikka pehmentää ihoa, kiihdyttää verenkiertoa ja hillitsee tulehdusta ja turvotusta. Sillä karkotat hetkessä myös tunkkaiset hajut ja desinfioit ihon luonnonmukaisesti. Vartalon paksummalle iholle ruusuviinietikkaa voi käyttää täsmähoitona myös laimentamattomana. 

Ihokarvojen poistoon: Ruusuviinietikka ehkäisee karvojen sisäänkasvamista ja tulehdusta, ja pehmittää ihokarvoja tehden niiden poistamisesta vaivattomampaa. Ihokarvojen pehmittämiseen voit käyttää etikkaa laimentamattomana tai 1:1 suhteessa. Käytä intiimialueille mietoa 1:3 etikkaliuosta

Ihovaurioille: Ruusuviinietikka myös kiihdyttää verenkiertoa, auttaen esimerkiksi mustelmien paranemista. Sen hapokas koostumus kadottaa myös hyttysenpuremista aiheutuvaa kutinaa ja hillitsee tulehdusta ja turvotusta, ehkäisten paukamien syntymistä ja nopeuttaen ihon paranemista.

Jalkojen raikastukseksi: Jaloille ruusuviinietikka toimii ihanaisena jalkakylpynä. Ihoa pehmittävä ja hikisten jalkojen hajuja neutralisoiva ja desinfioiva liuos hemmottelee kesäjalat kuntoon hetkessä. Sekoita pesuvatiin 2 dl ruusuviinietikkaa ja 0,7 l lämmintä vettä. Upota jalat ruusukylpyyn vartiksi ja huuhtele.

Kukkaisloistoa ruoanlaittoon

Kauneudenhoidon lisäksi ruusuviinietikkaa voi käyttää aivan kuten muitakin etikoita: salaatinkastikkeisiin, marinadeihin, sellaisenaan ruoansulatusta edistämään, maustamiseen ja säilöntään. Erityisesti salaatinkastikkeissa ruusutarhan antimet tuovat mukavaa makujen pyöreyttä ja raikkautta.

Ruusuviinietikan valmistus

Kerää tuoreita ruusunterälehtiä puhtaalta paikalta. Jos ruusuja ei löydy omilta pihoiltasi, muistele mistä löytyisi esimerkiksi villiruusupensaita, tai pohjoisessa luonnossa agressiivisesti leviävää pinkkikukkaista kurtturuusua. Reseptin kurtturuusunlehdet keräsin tällä kertaa Tampereen Leinolasta ja Pyhäjärven rannalta.

Halutessasi voit valmistaa ruusuviinietikan myös kuivatuista ruusuista, mutta väristä tulee huomattavasti kauniimpi tuoreita lehtiä käyttämällä. Kaupan ruusuja en kuitenkaan suosittele käyttämään, sillä ruusutarhan lempeässä mullassa auringonvalosta nauttineet ruusut ovat aivan toista maata kuin ulkomailta tuodut kasvihuonekimput, joita on voitu myös käsitellä kemikaalein.

Ruusuviinietikan tekoon tarvitset:
  • Laajasuisen puhtaan ja keitetyn lasipurkin. Lasipurkki keitetään sen steriloimiseksi. Koska etikan säilyvyys on mainio jo itsessään, pikaisempikin keitto yleensä riittää.
  • Kuivattuja tai tuoreita ruusunlehtiä
  • BiologicOils luomulaatuista omenaviinietikkaa (tai ruokakäyttöön voit ottaa myös valkoviinietikkaa)

 

Oman purkkini tilavuus oli n. 0,5 l ja ruusunlehtiä siihen meni kaksi isoa kourallista. Mitä enemmän ruusunlehtiä sullot purkkiin, sen parempi. Jos viinietikkaa ei riitä koko purkin täydeltä, älä kuitenkaan liioittele – ruusunlehdet kelluvat hitusen pinnassa, mutta etikan pitäisi suunnilleen peittää ruusut. Ruusunlehdet saa sullottua tiiviisti yllättävän pieneen tilaan.

Etikkauutoksen voi tehdä kylmänä tai kuumana. Etikkaa kuumentamalla ruusuista irtoaa makua nopeammin ja vahvemmin. Etikka kuumennetaan kattilassa kiehuvaksi ja kaadetaan ruusun terälehtien päälle. Ruusujen rakennetta voi hivenen pyöritellä rikki esimerkiksi huhmareella tai lastalla. Jos kuuman etikan höyryt aiheuttavat heikotusta tai päänsärkyä, voit huoletta tehdä uutoksen myös huoneenlämpöisestä omenaviinietikasta. Tällöin suosittelemme käyttämään tuoreita ruusunlehtiä.

Kuten jo totesin, minulle etikka aiheuttaa hajultaan suurta puistatusta. Muistan sen lapsuuden päivän, kun isosiskoni kanssa rikoimme vahingossa etikkapullon kaappiin, ja siivosimme sitä tuntikaupalla saadaksemme sotkut piiloon ennen äidin tuloa töistä kotiin. Se oli myös yksi elämäni ensimmäisistä migreenipäivistä. Siksi päädyinkin tekemään kylmäuutoksen, käyttämällä lämmittämätöntä korkealaatuista italialaista luomuomenaviinietikkaa. En hennonut hieroa hentoisten ruusunlehtien rakennetta kovinkaan rikki, vaan ainoastaan painelin niitä vähän lastalla.

Kun omenaviinietikka on kaadettu ruusujen päälle, ruusuviinietikkapurkki suljetaan ja sekoitetaan ravistelemalla parin päivän välein 1-3 viikon ajan.

Osassa löytämistäni ohjeista etikkapurkki jätettiin auringonvaloon lämpenemään, osassa käskettiin pitää etikka jääkaapissa. Koska auringonvalossa olleiden purkkien sisältö näytti kovin samealta, valitsin estetiikan ja laitoin purkin visusti viileään.

Kaksi viikkoa myöhemmin ihanainen etikka oli valmis, ja se oli tuoksultaan ruusuisen huumaava. Etikan tuoksua ei ollut enää havaittavissa lainkaan. Vau! Jatkossa aion todellakin käyttää ruusuviinietikkaani kaikkeen ihonhoitoon.

Kurkuma – kultainen voimajuuri

Curcuma longa

Tiesitkö, että kurkuma on paljon muutakin, kuin curry-ruokien kirkkaankeltainen värisävy? Kurkuma (Curcuma longa) on mauste- ja lääkekasvi, jota kasvatetaan erityisesti Intiassa, Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Kasvista korjataan juuret, joita raastetaan ruokiin tuoreena, tai joista jauhetaan ja kuivataan kurkuma-maustejauhetta. Juurista voidaan myös tuorepuristaa kurkumamehua.

Curcuma longa

 

Kurkumanjuuren sisältämä kurkumiini on viime vuosina ollut monien tieteellisten tutkimusten keskiössä. Sen mahdollisia terveyttä edistäviä vaikutuksia tutkitaan mm. muistiin, tulehduksien hoitoon ja torjuntaan, ja kurkumiinin korkeisiin antioksidanttipitoisuuksiin liittyen. Vaivoja ja tauteja, johon liittyen kurkumaa on tutkittu, ovat mm. kuukautiskivut, muistiongelmat, ja -sairaudet, ruoansulatusongelmat, suolistosairaudet (IBD, Crohn), maksasairaudet,  nivelrikko, multippeliskleroosi, sienitulehdukset, korkea kolesteroli, silmätulehdukset, diabetes, ja myös erilaiset syöpäsairaudet. Joissain tutkimuksissa kurkumaa on annettu potilaille (tulehdus)kipulääkkeiden (diklofenaakki, ibuprofeeni) sijasta.

 

Historiallisesti kurkumaa on käytetty osana kiinalaista ja ayurvedista lääketiedettä jo pitkään ruoansulatuksellisten ongelmien, maksasairauksien, ihosairauksien ja haavojen hoidossa. Länsimaisessa lääketieteessä ensimmäiset maininnat kurkuman käytöstä ovat jo vuodelta 1748, mutta ensimmäinen tieteellinen artikkeli kurkuman käytöstä lääketieteessä julkaistiin vasta vuonna 1937. Kiinnostus kurkumaa kohtaan on heräillyt 90-luvun aikana, mutta vasta 2000-luvun aikana tutkimusten määrä on lähes kymmenkertaistunut.

 

Monet kurkuman terveysvaikutuksista vaikuttuneet tai kurkuman makuun hurahtaneet ovat jo kokkailleet kurkumasta trendikästä mausteisen kuumaa kurkuma latte -maitojuomaa, johon kurkuman ja kookosöljyn lisäksi ripotellaan sekaan mustapippuria, jonka sisältämän piperiinin uskotaan auttavan kurkumiinin imeytymistä elimistöön. Mutta mihin kurkuma oikeastaan auttaa, vai auttaako, ja ketä uskoa kurkumasta puhuttaessa? Kaivelimme akateemisen maailman arvioita kurkumasta tässä päivässä, ja esittelemme nyt lyhyenä katsauksena, mitä tähän mennessä on selvitetty.

 

Ruoansulatuksen ystävä, vatsahaavan lietsoja

Kurkuman on tutkimuksissa arvioitu stimuloivan sappirakon sapentuotantoa, jonka uskotaan auttavan positiivisesti ruoansulatukseen. Saksassa kurkumalle on hyväksytty terveysväittämä, jonka mukaan sitä voi käyttää ruoansulatuksellisiin ongelmiin. Tutkimusaineistoa ruoansulatukseen liittyen on toistaiseksi enemmän eläinkokeista, joiden perusteella on vielä mahdotonta arvioida kurkuman terveyshyötyjä ihmiselle pitkällä aikavälillä. Yksittäisen vertaisarvioidun ihmisillä tehdyn tutkimuksen mukaan kurkuma vähensi turvotusta ja kaasunmuodostusta ruoansulatusongelmista kärsivillä.

 

Myös haavaista paksusuolen tulehdusta (IBD) sairastavilla kurkumasta on saatu positiivisia tutkimustuloksia. Puolen vuoden tutkimusjakson ajan IBD:n oireettoman vaiheen potilaille annettiin kurkumaa tai lumelääkettä osana lääkkeellistä hoitoa. Sairaus uusiutui kurkumiinia saaneista potilaista huomattavasti harvemmalla. Sen sijaan vatsahaavan hoidossa voi kurkumasta olla tutkimusten mukaan myös haittaa. Tutkimuksia kurkuman käytöstä on meneillään myös moniin muihin suolisto-ongelmiin ja -sairauksiin liittyen. Sisäelinten sairauksissa maksasairaudet ovat pääasiallinen tutkimuskohde kurkumiinin käytössä.

 

Eläinkokeista lupaavia tuloksia – vain valistunutta arvailua?

Eläinkokeissa on todettu kurkumiinin ehkäisevän verisuonten kalkkeutumista, joka hoitamattomana voisi johtaa sydänkohtaukseen. Kurkumiiniuute madalsi hiirikokeissa kolesterolitasoja ja esti LDL-kolesterolin nousua, mutta tutkimustulosta ei saatu toistettua koehenkilöillä tehdyssä seurantatutkimuksessa. Eläinkokeissa sekä bakteereilla ja viruksilla tehdyissä laboratoriokokeissa on myös saatu joitain viitteitä kurkuman bakteereja ja viruksia tappavista ominaisuuksia. Tarvitaan kuitenkin vielä pitkiä vertaisarvioituja tutkimuksia koehenkilöillä, ennen kuin voidaan arvioida tarkemmin näiden terveysväitteiden paikkansapitävyyttä. Tutkimusmetodina eläinkokeita pidetään epävarmoina, ja ne antavat lähinnä viitteitä, kannattaako tutkimusta jatkaa koehenkilöillä.

 

Syöpä ja luonnonlääkintä – ketä uskoa?

Kuuma peruna kurkumiinista puhuttaessa on syöpä, jonka käsittely luonnontuotteiden yhteydessä nostaa monilta niskakarvat pystyyn. Onko moraalisesti oikein markkinoida mahdollisesti kuolemansairaille luonnonlääkinnällisiksi väitettyjä valmisteita, tai jopa kehottaa käyttämään niitä lääketieteellisen hoidon sijaan? Kaivelemiemme tutkimusten perusteella voidaan yksiselitteisesti todeta, että syövän parantavaa  ihmelääkettä sytostaattihoitojen korvaajaksi ei ole keksitty, ja jos se keksittäisiin, kuulisimme siitä varmasti.

Kurkumaa on tutkittu paljon myös syövän ehkäisyyn liittyen, ja sen myötä joissain blogeissa kurkumiini on paisunut merkitystään huomattavasti mittavampaan rooliin. Syövän ehkäisyn ja hoidon tutkimuksesta on kuitenkin tuloksia ainoastaan eläinkokeilla, ja tieteelliset tutkimukset puhuvat kurkuman merkityksestä eläinkokeissa vain erittäin maltillisesti muodossa ”kurkumasta voi olla hyötyä syövän ehkäisyssä tai hoidossa” ja lisätutkimusten tuloksia odottaen, olettaen mahdollisten vaikutusten johtuvan korkeasta antioksidanttipitoisuudesta. Lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan kuitenkin vielä useita, ennen kuin voidaan arvioida, olisiko kurkumasta hyötyä ihmisille näin vakavan taudin hoitajana. Blogosfääri tarjoaa monia rinnakkaisia totuuksia, joiden suhteen on parasta pitää pää viileänä ja jalat maassa.

 

Muistin virkistäjäksi ja mielen parantajaksi – kyllä!

Kurkumiini ei ole toistaiseksi osoittautunut ihmelääkkeeksi myöskään Alzheimeriin, mutta muistia parantavasti se voi vaikuttaa. Laajassa tutkimuksessa kurkumiinia annettiin 60-85-vuotiaille koehenkilöille neljän viikon ajan tutkien kurkumiinin vaikutusta kerta-annoksina ja pitkäaikaisena altistuksena. Osa koehenkilöistä sai kurkumiinin sijaan lumelääkettä. Kerta-annoksena kurkumiinin todettiin parantavan keskittymiskykyä ja muistia vaativien tehtävien suorittamista. Mieliala, vireystila ja työmuisti paranivat myös pitkäaikaisen kurkumiinikuurin seurauksena. Kurkumiinia saaneiden koehenkilöiden kokonaiskolesteroli madaltui ja LDL-kolesterolin määrä väheni kokeen aikana.

Rottakokeissa on saatu viitteitä jopa kurkumiinin aiheuttamasta neuroniproliferaatiosta, eli uusien hermosolujen kehittymisestä ikääntyneillä rottayksilöillä. Akateemisissa piireissä erityisesti neuroniproliferaatio herättää suurta kiinnostusta, sillä aiemmin uskottiin, että uusia hermosoluja ei voisi kehittyä välttämättä lainkaan. Kurkumiini paransi rottakokeissa myös kognitiivisia kykyjä, avaruudellista hahmottamista ja muistia. Toimintamekanismia ei ole vielä tunnistettu. Tutkimus jatkuu siis tälläkin osa-alueella.

 

Kurkuma – huuhaata vai voimakasvi?

Sopiiko kurkumaa kutsua siis voimakasviksi? Lukemamme perusteella väitämme, että sopii. Ihmeitä kurkuma ei silti tee. Ihmelääkkeiden nappailun sijaan suositamme oman hoitohenkilökunnan konsultointia sairauksissa, lähdekritiikkiä blogien ylistyksiä lukiessa, ja monipuolista ruokavaliota oikoteiden etsimisen sijaan. Jos lähteet puuttuvat, lupaukset ovat pilvissä, ja kirjoittajalta löytyy kuin sattumalta 5% kurkumaa ja 95% täyteainetta sisältävä pilleri, on syytä suhtautua varauksella lukemaansa. Luomuruokatukussamme tällaisia pillereitä ei kaupata. Sen sijaan kurkumasta innostuneina päätimme tuoda markkinoille aimo pullollisen kurkumaa omimmassa muodossaan – suoraan kurkumanjuuresta tuorepuristettuna.

62015 Kurkumamehu

Tästä pullosta et löydä täyteaineita, ainoa kurkuman oheksi lisätty ainesosa on maissitärkkelyksestä valmistettu sitruunahappo, joka varmistaa kurkuman voima-aineiden säilyvyyden mahdollisimman tuoreena. Koska kurkumanjuuri on varsin tujakkaa tavaraa ja tiivistä olemukseltaan, suosittelemme kulauttelemaan kurkumaa pulloa ronskisti ensin ravistaen. Vain ruokalusikallinen päivässä riittää pitämään mielen virkeänä. Organic Health Kurkumamehu soveltuu oivallisesti myös smoothieihin ja ruoanlaittoon. Kuumiin ruokiin kurkumamehu kannattaa lisätä vasta aivan viime metreillä, jotta sen ravintoarvot eivät turhaan kärsisi kuumentamisesta.

 

Poimi tästä talteen mausteisen herkullisen kurkumasmoothien ohje!

 

Lähteet kurkumiinin lääkinnällisestä käytöstä muistiin liittyen:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25277322

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0031211

 

Hibiskus – antioksidantteja pullisteleva punajuoma!

Hibiskuksesta on kohistu maailmalla Afrikan mantereelta tuleviin superfoodeihin liittyen. Mikä tämä ihmekasvi oikein on? Suomessa kasvi tunnetaan myös nimillä kiinanruusu ja roselle. Ulkomaisissa lähteissä hibiscus-nimen lisäksi käytetään joskus myös ranskankielistä nimeä bissap.

Hibiskusta haudutetaan syvänpunaiseksi juomaksi eri puolilla maailmaa sekä kylmänä että kuumana tarjoiltavaksi. Iranin alueella puhutaan ”happamasta teestä”, Itä-Afrikassa valmistetaan ”Sudan-teetä” yskää lievittämään, Intiassa ”chembarattia” kasvaa lähes jokaisessa puutarhassa. Karibialla puhutaan ”jamaikanvedestä”, Intiassa hibiskusta käytetään osana hindujen uskonnollisia seremonioita. Ayurvedaa noudattavat käyttävät hibiskusta (semparuthi) ulkoisesti hiusten ja ihon kuntoa parantamaan, ja sisäisesti kipuja ja tulehduksia helpottamaan, sekä kuukautiskiertoa tukemaan. C-vitamiinia rutkasti sisältävä hibiskustee sopii hyvin myös flunssakausiin.

Makeuttamattomana juoma on hapokkaan kirpeä, mutta silti maultaan neutraali. Vaikka hibiskuksesta käytetään juoman uuttamiseen kasvin verholehdet ja/tai kukat, mieltää moni teen maun marjaisaksi. Hibiskuksessa ei ole lainkaan kofeiinia, eli hibiskus-hauduke soveltuu juotavaksi myös illalla ennen nukkumaanmenoa. Hibiskuksen on sanottu kiihdyttävän aineenvaihduntaa. Se on lievästi diureettinen eli virtsaneritystä edistävä, ja sopiikin oivallisesti karpalomehujen kaveriksi virtsatulehduksista kärsivälle.

Hibiskusta tutkitaan innolla sen eri terveysominaisuuksista johtuen. Sen on useissa eri tutkimuksissa arvioitu voivan auttaa korkeasta verenpaineesta kärsiviä. Hibiskuksen heleä punaisuus kielii antosyaaneista, punaisuutta tuottavista pigmenteistä, jotka ovat myös vahvoja antioksidantteja. Hibiskus hellii vatsaa ja sopii vatsavaivoista kärsivän juomaksi. Sen vaikutuksia suoliston hyvinvointiin tutkitaan tällä hetkellä erityisen kiinnostuneena tiedemaailmassa. Hibiskuksen väitetään myös estävän amylaasintuotantoa, joka on elimistössä tärkkelystä sokereiksi pilkkova entsyymi. Jos tämä pitää paikkansa, voisi hibiskustee vähentää elimistöön imeytyvän sokerin määrää ja näin auttaa painonhallinnassa.

Hibiskustee soveltuu nautittavaksi sekä jäähdytettynä että kuumana. Erityisesti syksyllä hibiskus on elementissään. Kauniin punainen juoma tuo ilon mielelle kuulaan kirkkaina syysiltoina, ja lämmittää sadepäivän harmaudessa. Vaahteranlehtien väriloiston syvän punaiset sävyt käyvät käsi kädessä hibiskuksen punan kanssa.

Srilankalainen laadukkaista teesekoituksistaan tunnettu English Tea Shop hemmottelee hibiskuksen ystäviä useilla eri kofeiinittomilla teesekoituksilla. Osa haudukkeista sisältää vain hibiskusta, marjoja, hedelmiä ja yrttejä, osassa taas hibiskuksen kaverina kulkevat myös rooiboksen ja hunajapensaan täyteläisen pehmeät maut.

Aitojen, luonnon omien luomuraaka-aineiden käyttö tekee teehetkestä aisteja hemmottelevan elämyksen. Pelkkä ainesosalistan kahlaaminen tuo veden kielelle: kaakaopavun lastuja ja paloja, aitoja marjoja, minttua, vaniljaa ja lakritsia… Mikä näistä on sinun suosikkisi?

 

  • Super Berries: hibiskus*, rooibos*, viherminttu*, vadelma*, mansikka*, mustikka*, luonnolliset vadelma- ja mustikka-aromit.*luomutuotantoa.
  • Apple Rosehip Raspberry: Hibiskus*, ruusunmarja* (20%), omenapala* (15%), lakritsi*, paahdettu sikuri*, granaattiomenapala* (2%), vadelmapala* (2%), mustaherukkapala* (2%) sekä luonnollisia vadelma-, mustaherukka- ja granaattiomena-aromeja*. *luomutuotantoa.
  • Spiced Red Fruits: hibiskus*, ruusunmarja*, omenapala*, kaneli*, piparminttu*, luonnolliset mansikka-, kirsikka- ja vadelma-aromit.*luomutuotantoa.
  • Chocolate Super Berry: Rooibos*, hibiskus*, paahdettu kaakaolastu* (10%), lakritsi*, vanilja* (6%), vadelmapala* (2%), mustaherukkapala* (2%), granaattiomenapala* (2%) sekä luonnollisia suklaa-, mansikka- ja vadelma-aromeja. *luomutuotantoa.
  • Cranberry Vanilla: Hibiskus*, rooibos*, ruusunmarja*, paahdettu kaakaopapu*, vanilja*, karpalotiiviste* ja vadelmatiiviste* sekä luonnollisia vanilja- ja persikka-aromeja. *luomutuotantoa.
  • Honeybush Acai: Rooibos*, hunajapensas* (19%), hibiskus*, granaattiomenapala* (2%), vadelmapala* (1%), acai-marjapala* (1%) sekä luonnollisia granaattiomena-, acai-marja- ja mustikka-aromeja. *luomutuotantoa.

Hibiskus-teet

 

Ps. Jäitkö kaipaamaan lisäluettavaa terveysvaikutuksista tai tieteellisiä lähteitä? Tässä vielä englanninkielinen artikkeli hibiskuksen terveysvaikutuksista, jonka lähdeluettelo tarjonnee vastauksia tiedonnälkäisimmille!

Omega-voimaa!

Viime viikonloppuna kävin maaseudulla ystävieni luona. Laitoimme ruokaa, saunoimme puusaunan lempeissä löylyissä ja kävimme kävelyllä kirpeässä kevätilmassa. Läheisen lähteen vesi oli hyytävän kylmää ja maistui vilvoittavan raikkaalta.

Aamiaispöytään valmistin meille omega-siemenvoita. Olen testaillut monia eri merkkien kurpitsansiemenvoita, auringonkukansiemenpohjaisia levitteitä, tahinia vaaleana, tummana, raakana, paahdettuna ja mustista seesaminsiemenistä valmistettunakin, mutten ole törmännyt vielä monesta eri siemenestä koostuvaan levitteeseen. Niinpä tietysti piti itse kokeilla, onko siemencocktailista leivänpäälliseksi.

Erilaisia siemeniä yhdistelemällä saa kerralla aikaiseksi kunnon voimalevitteen, sekä energia- että ravintosisällöltään, sillä siemenet ovat pullollaan pehmeitä omega-rasvahappoja ja ravinteita. Monet siemenistä ovat myös niin pieniä, että salatin päälle ripoteltuna ne jäävät herkästi pureskelematta ja kulkevat elimistön läpi kokonaisina. Siementen hienontaminen on siis hyvä tapa parantaa niiden ravinteiden imeytymistä.

Tähän ohjeeseen käytin Omega Mix -siemensekoitusta, Salaattisiemensekoitusta, Impolan hampunsiemeniä ja Impolan kylmäpuristettua hamppuöljyä. Kaarlo Impolan kotimaiset ja laadukkaat hampputuotteet tulevat suoraan viljelijältä Huittisista Satakunnasta. Hampussa omegat ovat täydellisessä suhteessa keskenään, ja siksi valitsinkin juuri hamppuöljyn notkistamaan koostumusta.

Jos hamppuöljyn maku tuntuu omaan suuhun liian tujulta, voi  öljyksi laittaa myös esimerkiksi Biologicoilsin kylmäpuristettua saksanpähkinäöljyä tai kurpitsansiemenöljyä.blogi5

Kuuden siemenen omega-voi


1 dl Omega Mix -luomusiemensekoitusta (auringonkukansiemen, kurpitsansiemen, seesaminsiemen, pellavansiemen)
1,5 dl luomu-Salaattisiemensekoitusta (auringonkukansiemen, kurpitsansiemen, pinjansiemen)
0,5 dl Impolan kotimaisia hampunsiemeniä
1 dl Impolan kylmäpuristettua hamppuöljyä
Himalajan ruususuolaa oman maun mukaan

Tämä resepti ei todistetusti vaadi Wilfoja tai VitaMixejä toimiakseen, sillä käytössämme oli Tampereen yliopiston mainiotakin mainiommasta kierrätyshuoneesta uuden kodin löytänyt sauvasekoitin sekoituskulholla! Ilman sekoituskulhoakin varmasti pärjäisi, kunhan varaa tarpeeksi korkeareunaisen astian etteivät siemenet hypi yli laidan.

Ensiksi surruutettiin siemeniä pienemmäksi…

blogi3

Varmuuden vuoksi lisäsin siemenet osissa, sekä hitusen siemenistä vielä viimeisenä öljyn ja suolan kera.

Tavoitteeni oli saada levitteeseen vähäsen sattumia ja suutuntumaa, sekä yksittäisiä kokonaisia siemeniä silmää miellyttämään. Jos haluaa mahdollisimman silkkisen levitteen, kannattaa siemenet jauhaa hienoksi pienissä satseissa ja lisätä öljy lopuksi. Morttelilla voi myös tarvittaessa hienontaa seesamin- ja pellavansiemeniä – noita omega-sissejä, jotka pienen kokonsa turvin saavat vastustettua terän murskaavaa otetta välillä yllättävänkin pitkään. blogi1_webLopputulos: myrkyllisen vihreää ja huumaavan ihanaa siemenvoimaa!

Leipien lisäksi siemenvoi sopii mainiosti myös (kasvis)pihvien seuraksi tai paistettujen uunijuuresten kera.

blogi2_webTässä nautittuna Valo24h:n gluteenittoman reikäleivän kera.

Arviomme: lisää kiitos!

(ps. Ennen kotoa lähtöä kannattaa hymyillä leveästi peilikuvalleen. Iloinen mieli paitsi piristää päivää, myös paljastaa mahdolliset hampaanväleihin jääneet siemenenpalaset… 😉 )

Pähkinä purtavaksi – aktivoituna!

Voin myöntää sen: olen pähkinöinä luomupähkinöistä. Raksautettuani hampaiden välissä ensimmäisen luomumantelini olin myyty. Näitäkö ihanuuksia olin koko ikäni syönyt lähinnä joulupuuron seassa tai marsipaaniksi jauhettuna? Joissain raaka-aineissa luomun todella maistaa, ja manteli on näistä ehdoton ykköseni!

Tunnustettava on, että myös cashewpähkinöiden kermaisuus on hurmannut minut, salaatteihin ripottelen rasvaisia saksanpähkinöitä, ja parapähkinät paahtuvat uunissa ihanan karamellimaisen rouskuviksi. (Huom! Monityydyttymättömät rasvahapot tuhoutuvat herkästi kuumentaessa, kertatyydyttymättömät kestävät myös lämpöä – eli paahdettuja pähkinöitä herkkuhetkiin, ja jokapäiväiseen käyttöön paahtamattomia! Paahtaessa kannattaa lämpötila pitää maltillisena, ehdottomasti alle 170 asteessa!)

Jos pähkinät ovat jo tuttuja, kannattaa tarkastaa myös oheinen ohje pähkinöiden ravinteiden aktivoimiseen!

detaili9

Muistin virkistykseksi kerrottakoon ensin muutama tiukka fakta pähkinöiden terveellisyydestä niiden rasvaisuutta kauhisteleville:

  1. Pähkinöissä on yllättävän paljon kuitua. Liukeneva kuitu pitää pitkään kylläisenä, ja tämän (ja sen rasvan 😉 ) ansiosta pähkinät pitävätkin kylläisenä pitkään. Mikä mahtava eväs!
  2. Ne pähkinöiden kauhistellut rasvat ovat hyviä pehmeitä rasvoja – 100 grammassa pähkinöitä on n. 30-55 g hyviä rasvoja pähkinälaadusta riippuen. Rasvainen saksanpähkinä (65% rasvaa) sisältää noin kymmenesosan painostaan omega-3-rasvahappoa, alfalinoleenia. Saksanpähkinää ei ole suotta nimitetty aivopähkinäksi! Monet pähkinöistä kohottavat HDL-kolesterolia ja laskevat LDL-kolesterolia, eli vähentävät sydäntautien riskitekijöitä. Ainoa kovan rasvasarjan pähkinä on kookos, jonka käyttöä suositellaankin vain maltillisesti.
  3. Proteiini antaa pähkinöihin potkua. Saksanpähkinässä ja hasselpähkinässä proteiinipitoisuus on noin 9%, cashewissa ja maapähkinässä 14% ja mantelissa jopa 16%. (Vegaanivinkki! Pähkinöillä saa myös hätätapauksessa tuunattua proteiiniköyhästäkin ravintola-annoksesta syötävän!)
  4. Vitamiineista ja kivennäisaineista monien päivittäisen saannin tarve täyttyy pähkinöillä! Listataanpas…
  • Seleeniä saa tarpeeksi elimistöönsä jo 2-3 parapähkinää rouskuttelemalla.
  • E-vitamiinia on monissa eri pähkinöissä: useissa eri muodoissa manteleissa ja hasselpähkinöissä, gammatokoferolina saksanpähkinöissä ja pekaanipähkinöissä, ja makadamiapähkinöissä myös tokotrienoleina.
  • B-vitamiinin lähteenä pähkinät ovat mainioita! Tiamiinia (B1), riboflaviinia (B2), niasiinia tai sen esiasteita (B3) sekä folaattia (B9) saa kaikkia pähkinöistä. Folaattia, jonka puutoksesta suomalaiset monesti kärsivät, on suhteessa eniten maapähkinässä, saksanpähkinässä, cashew-pähkinässä ja hasselpähkinässä.
  • Kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä saa myös lähes kaikista pähkinöistä!

Pieni kourallinen pähkinöitä päivittäin joko välipaloina tai ruokien mukana nautiskeltuna on hyvä ohjenuora terveellisen ruokavalion koostamiseen.

Vaikka kuinka luomulaatuisia pähkinöitä haluaisinkin vain suitsuttaa, seuraa nyt myös pieni tietoisku realiteeteista! Luomumanteleissa on aina mukana myös pieniä määriä karvasmanteleita. Nämä mielipiteet tiukasti vihaan ja rakkauteen jakavat yksittäiset yllättäjät ovat suurissa määrin vaarallisia terveydelle, mutta suurissa määrin tarkoittaisi jo manteleiden napsimista päivittäin kilokaupalla, mikä ei ole muutenkaan suositeltavaa. Parapähkinöissä taas on aina mukana yksittäisiä hivenen tunkkaisen makuisia yksilöitä. Tämäkin on valitettavasti ollut tähän mennessä kaikkien maistelemieni luomuparapähkinöiden ominaisuus, ei siis tyyppivika. Mutta kaikki kukat kukkikoon, kokonaisuudessaan nämä molemmat pähkinät ovat niin valloittavia maultaan, ettei tämä ole ainakaan minun herkutteluhetkiäni häirinnyt vielä koskaan.

Jos nämä asiat olivat jo monet kerrat ja mennen tullen käytyä peruskauraa, voidaankin siirtyä pähkinöiden aktivointiin.

sekoituspalloJo vuosia on terveyshifistelijöiden, superfoodistien ja raakaruoan rakastajien piireissä kohistu pähkinöiden ja siementen aktivoimisesta. Passiivisessa lepomuodossa olevia ravinteita herätellään lempeästi liottamalla niitä ruususuolavedessä ja käynnistellen itämisprosessia.

Ruususuolaa käytetään pähkinöissä ja siemenissä entsyymi-inhibiittorien deaktivoimiseen, joka mahdollistaa itämisen alkamisen. Jos et ole vielä kokeillut tätä niksiä, suosittelen ehdottomasti ottamaan sen seuraavaksi keittiössä ihmettelyn aiheeksi! Omasta mielestäni aktivoidut pähkinät maistuvat kyllä jotenkin muhevammilta, eikä tämä ole lopulta mitään rakettitiedettä, ei ainakaan kun on näin helppo ohje käytössä! Halutessasi voit kokeilla pähkinöiden lisäksi myös siementen aktivoimista.

karkea suola fiilis

Aktivoidut superpähkinät

2,5 dl luomupähkinöitä tai -siemeniä

0,5-1 tl Himalajan ruususuolaa pähkinälaadusta riippuen: pekaani- ja saksanpähkinälle riittää puoli teelusikallista, muille kokonainen teelusikallinen

(voit myös lisätä pienen määrän mausteita joko jo liuotusvaiheessa tai kuivausvaiheessa halutessasi aktivoituja maustepähkinöitä!)

suola_pahkinat

  1. Huuhtele pähkinät. Varaa astia tai pari pähkinöitä ja suolaveden liuotusta varten.
  2. Arvioi, paljonko vettä tarvitaan peittämään pähkinät liotuksen ajaksi. Suola on parempi lisätä veteen ennen pähkinöitä, jotta sen saa sekoitettua tasaisesti.
  3. Sekoita, kunnes suolaliuoksessa on vain vähän tai ei ollenkaan suolaa näkyvissä. Ruususuolan kiteisen kovasta rakenteesta johtuen osa kiteistä voi vaatia pidemmän ajan liuetakseen, älä huolestu siis yksittäisistä kiteistä, riittää kun suurin osa suolasta on liuennut!
  4. Kaada suolavesi pähkinöiden päälle, ja anna liota tarvittava aika. Alla olevasta taulukosta voit tarkistaa liotus- ja kuivatusajat.
  5. Huuhtele lionneet pähkinät lävikössä ja kaada kuivurin kuivaustasolle tai uunipellille. Kuivurissa suositeltu kuivauslämpötila on 42 astetta, uunissa 65 astetta uunin luukku raollaan. Kääntele pähkinöitä säännöllisesti kuivauksen aikana.
  6. Jos aiot varastoida pähkinöitä, tulee niiden olla täysin kuivia! Muuten vaarassa on, että pähkinät homehtuvat. Maistele muutama pähkinä, ja jos ne ovat rouskuvan rapeita ja kuivia, voit turvallisesti säilyttää ne ilmatiiviissä pakkauksessa jääkaapissa tai muussa viileässä tilassa. Tarkista silti pähkinöiden kunto aina ennen käyttöä, jos säilytät niitä pidempiä aikoja! Itselläni pähkinät ovat kuluneet 1-2 viikossa, joten en tiedä kuinka kauan säilyisivät… 😀
Pähkinä/ Siemen Ruususuolaa / 2,5dl pähkinöitä kohti Liotusaika Kuivausaika
Manteli 1 teelusikka 12 h 12 – 24 h
Cashew* 1 teelusikka 3 – 6 h 12 – 24 h
Kuorittu hasselpähkinä 1 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Makadamia 1 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Pekanpähkinä 0,5 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Saksanpähkinä 0,5 teelusikka 7 – 12 h 12 – 24 h
Pinjansiemen 1 teelusikka 7 – 10 h 12 – 24 h
Kurpitsansiemen 1 teelusikkaa 7 – 10 h 12 h
Auringonkukansiemen 1 teelusikkaa 7 – 10 h 12 h

*Cashew muuttuu limaiseksi yli kuuden tunnin liotuksen jälkeen. Siksi niille suositellaan nopeaa liottamista ja kuivausta. Cashewia voi halutessaan kuivata 90 -120 asteisessa uunissa. Korkeampi kuivauslämpötila mahdollistaa nopean kuivauksen.

 

Jos kokeilit ohjetta, kerro meillekin, mitä pidit!

Itse olen kokeillut mm. savustetun, chilin ja wasabin makuisia aktivoituja pähkinöitä ja siemeniä näiden tavallisten lisäksi.

Saksanpähkinäpallo

 

Pieni suuri (luomu)öljyopas

Valitse oikea öljy ruoanlaittoon, leivontaan ja maustamiseen – ja huolehdi samalla hyvinvoinnillesi välttämättömien rasvahappojen saannista! Markkinoilla on nykyään hyllymetreittäin erilaisia öljyjä: rypsiä, rapsia, oliivia, kookosta, pähkinä- ja siemenöljyjä. Niistä jokaisella on oma käyttötarkoituksensa. Jotkut öljyt ovat ylivertaisia tärkeiden rasvahappojen määrän vuoksi, toiset soveltuvat parhaiten paistamiseen sillä ne kestävät kuumentamista, ja osassa maku ratkaisee käyttötarkoituksen.

Rasvoihin liittyvä terveyskeskustelu on runsasta ja toisinaan myös ristiriitaista, kuten erilaisten terveyttä koskevien väitteiden kanssa tuppaa olemaan. Lähteestä riippuen rasva voidaan joko julistaa pelastavaksi ihmeeksi tai ihmisen tuhoavaksi kauhistukseksi. Välillä pää on täysin pyörällä, myös meillä luomualalla työskentelevillä, kun ei tiedä ketä ja mitä tutkimusta uskoisi. Rasvakeskusteluun sopii sama sääntö kuin moneen muuhunkin terveysrintamalla – kuuntele kehoasi ja käytä öljyjä monipuolisesti. Se on varmaa, että tarvitsemme rasvoja moniin elimistömme toimintoihin, ja että kehomme pitää vaihtelusta. brain-544403_640

Kasviöljyt ovat lähes pelkästään hyvää eli pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa. Öljyt ja rasvat ovat oleellinen osa ruoanlaittoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Öljyt ovat välttämättömiä aivoillemme ja soluillemme, mutta niiden päivittäisen saannin tarve on hyvin pieni, vain noin pari ruokalusikallista päivässä. Siksi kannattaakin panostaa laatuun ja välttää etenkin teollisissa elintarvikkeissa esiintyviä, teollisesti kovetettuja ns. transrasvoja.


Pieni öljysanasto:

  • Kylmäpuristettu luomu oliiviöljy: Kylmäpuristettu oliiviöljy jaetaan EU:n säädösten mukaan kahteen laatuluokkaan, jotka eroavat toisistaan happopitoisuuden perusteella. Näiden lisäksi on myös muita, heikompilaatuisia oliiviöljyjä.
    • Extra virgin: Käsittelemätön, kuumentamaton, mekaanisesti puristettu erittäin hieno öljy jossa vapaita rasvahappoja on alle 1%. Maukas ja hienostunut extra virgin sopii sellaisenaan salaattiin tai muuhun kypsentämättömään ruokaan sekä maustamiseen, ei kannata kuumentaa.
    • Virgin: Mekaanisesti puristettu, käsittelemätön öljy. Hyvänmakuinen. Virgin- eli neitsytoliiviöljy sisältää hieman enemmän vapaita rasvahappoja kuin extra virgin, mutta aina alle 2%. Tämän laatuluokan oliiviöljyt ovat hiukan harvinaisempia ruokakaupoissamme.
  • Kylmäpuristus: Kylmäpuristaminen on öljyn valmistusmenetelmä, jossa öljykasvin siemenessä tai hedelmässä, kuten oliivissa oleva öljy puristetaan hellävaraisesti alle 40 asteen lämpötilassa. Vigrin- ja extra virginöljyt valmistetaan kylmäpuristusmenetelmällä. Kylmäpuristettu öljy on maukasta, mutta se hapettuu nopeammin kuin teollisesti uutettu öljy.
  • Transrasva: Transrasvaa pidetään kaikkein vaarallisimpana rasvana, sillä se nostaa huonoa LDL-kolesterolia ja laskee hyvää HDL-kolesterolia. Transrasvaa esiintyy luonnollisesti maitotuotteissa ja naudanlihassa. Lisäksi sitä syntyy teollisessa ruokatuotannossa kun kasviöljyjä kovetetaan vedyn avulla tuomaan tuotteeseen rakennetta ja estämään rasvan pilaantumista.
  • Rasvahappo: Ravinnosta saatavat rasvahapot vaikuttavat erityisesti veren kolesteroliarvoihin. Rasvahapot jaetaan niiden vaikutusten ja olomuodon mukaan kolmeen eri luokkaan:
    • Tyydyttynyt: Lähinnä eläinkunnan tuotteissa esiintyvää kovaa eli huoneenlämmössä kiinteää rasvaa, joka nostaa veren kolesterolipitoisuutta.
    • Kertatyydyttymätön: Erityisesti kasvikunnan tuotteista saatavia  omega 7- ja omega 9-rasvahappoja joita elimistö pystyy valmistamaan myös itse, pienentävät veren LDL-kolesterolin pitoisuutta.
    • Monityydyttymätön: Omega 3- ja omega 6-rasvahappoja, joita elimistö ei pysty muodostamaan itse. Erityisesti omega 3-rasvahapon saannista tulee huolehtia sillä saamme yleensä ravinnosta enemmän omega 6-rasvahappoa. Esiintyy kala- ja kasviöljyissä.

Kasviöljy syntyy puristamalla öljykasvien siemenissä tai itse kasvissa, kuten oliivissa, oleva öljy. Tavallinen, ei-luomuöljy valmistetaan yleensä kemiallisella prosessilla jossa öljy irrotetaan öljykasvista kuumennuksen ja liuottimien avulla. Saatu öljy käsitellään kemikaaleilla säilyvyyden parantamiseksi, jolloin siitä katoaa myös paljon vitamiineja ja antioksidantteja.  Yleensä luomuöljy valmistetaan hellävaraisesti kylmäpuristamalla ja suodattamalla, jolloin siihen jää huomattavasti enemmän myös suojaavia ja arvokkaita ainesosia. Tästä kertoo kylmäpuristetun öljyn voimakkaampi maku ja väri. olive-oil-356102_640


Kasviöljyt – kuka kukin on?

Oliiviöljy: Välimeren alueen kultainen lahja maailmalle! Runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sekä antioksidantteja sisältävää oliiviöljyä pidetään salaisuutena Välimeren alueen väestön sydän- ja verisuonitautien vähäisyyteen. Oliiviöljy sisältää runsaasti kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, jotka sietävät hapettumista ja vähentävät LDL-kolesterolia vähentämättä samalla HDL-kolesterolia, joka suojaa verisuonia kalkkeutumiselta. Lisäksi oliiviöljyssä on suuret määrät antioksidantteja, kuten tokoferoleja ja hydroksefenoleja, jotka suojaavat verisuonten kalkkeutumiselta ja pidetään myös mahdollisena syövän torjumiseen. Oliiviöljyä on tutkittu ja tutkitaan edelleen todella innokkaasti. Näyttääkin siltä, että sen ansiolista kasvaa tutkimustulosten karttuessa.

Oliivi on runsaasti öljyä sisältävä ns. luumarja. Extra neitsytöljy puristetaan oliivin hedelmälihasta mekaanisesti alhaisessa lämpötilassa. Tähän öljyyn ei sekoiteta mitään eikä siihen lisätä mitään. Se on marjasta puristamalla saatua nektarimaista mehua. Kun mehuun sekoittunut öljy on noussut ”kasvimehun” pinnalle, se separoidaan eli erotellaan mehusta. Tämä öljy on valmista pullotettavaksi ja nautittavaksi. Parhaimmillaan oliiviöljyn arvokkaat ominaisuudet saat käyttämällä sitä kylmänä. Et tarvitse salaatinkastikeeksi korkealaatuisen extra virgin luomuoliiviöljyn lisäksi kuin lorauksen hyvää balsamiviinietikkaa (luomua!) ja rouhaisun pippuria ja suolaa. Kokeile myös marinadeihin tai tee itse antipasto-tyyppisiä öljysäilykkeitä. Halvimpia oliiviöljyjä voi käyttää myös paistamiseen. Oliiviöljy säilyy hyvin. Biologicoils-sarjassa on useita luomuoliiviöljyjä: maustamatonta extra virginiä sekä erilaisia maustettuja öljyjä.luomu-oliivi-organic-olive-web

Rypsiöljy: Kotimainen rypsi on erinomainen perusöljy. Maku ei ole erityisen voimakas. Rypsiöljy kestää jonkin verran kuumennusta ja sopii siksi monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan, myös paistamiseen. Rypsin, kuten muidenkin öljyjen arvokkaat rasvahapot säilyvät kuitenkin parhaiten kylmäpuristetussa, kuumentamattomassa öljyssä.

Kookosöljy: Kookosöljy jakaa mielipiteet – sitä pidetään joko todella terveellisenä tai todella haitallisena. Monien epäilijöiden mielestä kookosöljyn terveysväittämiä ei ole tutkittu tarpeeksi. On hyvä huomioida, että terveysväittämiä on esitetty kylmäpuristetusta neitsytkookosöljystä, ei siitä jokaisen kaupan hyllyltä löytyvästä munkkirasvasta. Kookosöljy kestää erittäin hyvin kuumentamista. Kookosöljyssä on runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, joten sitä ei tule käyttää ainoana rasvanlähteenä. Kookosöljy on kylmänä ja huoneenlämpöisenä jähmeää, joten sitä voi käyttää hyvin myös leivän päällä levitteenä. Kokeile myös sekoittaa siihen mausteita, kuten valkosipulia ja ripaus suolaa. Kylmäpuristettu kookosöljy on myös yksi raakasuklaan pääraaka-aineista. Lisäksi kookosöljyä käytetään ihonhoidossa. Luomuna kookosöljyä on esimerkiksi Amanpranalla.

Seesamiöljy: Seesaminsiemenöljyssä on suurin piirtein yhtä paljon kertatyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja (n. 42 ja 41 prosenttia painosta). Siinä on myös antioksidantteja, jotka suojelevat öljyn monityydyttymättömiä rasvoja hapettumiselta. Maukas ja pähkinäinen seesamiöljy sopii erityisen hyvin aasialaisen ruoan maustamiseen. Parhaiten se säilyttää ominaisuutensa kuumentamattomana. Seesamiöljyä voi käyttää myös ihonhoidossa ja hiusten latvoissa. Luomuseesamiöljyä on mm. Biologicoils-sarjassa.

Saksanpähkinäöljy: Saksanpähkinöistä kylmäpuristettu öljy on arvostettu gourmet-öljy. Pähkinäöljyjen lamborghini, aromaattinen saksanpähkinäöljy tuo jo pieninä määrinä täyteläisyyttä niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin.  Se sopii moneen ruoanlaitossa, myös paistamiseen miedolla lämmöllä. Öljyä voi käyttää esimerkiksi salaatteihin, peruna- ja juuresruokiin, leivontaan, lettuihin, puuroihin, smoothieisiin sekä suolan kera leivälle. Saksanpähkinäöljy on hyvä omega-3 -ja omega-6 rasvahappojen lähde.

walnuts-552975_640

Kurpitsansiemenöljy: Kurpitsansiemenöljy valmistetaan miedosti paahdetuista kurpitsansiemenistä. Maultaan se on ihanan pähkinäinen. Runsaasti omega 6-rasvahappoja sisältävä kurpitsansiemenöljy on arvokas ja aromaattinen siemenöljy. Kuumentaminen muuttaa maun kitkeräksi! Sopii hienoihin salaatinkastikkeisiin, vinagretteen, kypsennettyjen kasvisten kera, pastaan tai vaikka leivän päälle ja tahnoihin. Luomuna kurpitsansiemenöljyä on mm. Biologicoils-sarjassa.

Camelinaöljy: Camelinaöljyä saadaan camelina- eli ruistankio-öljykasvin siemenistä. Kylmäpuristettu camelinaöljy sopii kotimaisia öljyjä suosivan ruokakaappiin. Camelinassa on runsaasti omega 3-rasvahappoja (39%), joita elimistömme ei pysty itse muodostamaan. Camelinaöljyn rasvahappokoostumus on ihanteellinen, koska se sisältää monista muista öljyistä poiketen enemmän omega-3:sta kuin omega-6:sta. Usein puutokset ovat juuri omega-3 saannissa. Camelinaöljyä voi käyttää sellaisenaan kaikkeen ruoanlaittoon, jopa paistamiseen. Öljyä voi käyttää salaatteihin, kypsennettyihin vihanneksiin, puuroihin, smoothieisiin ja leivän kera. Voit käyttää myös ravintolisänä jolloin annostus on n. 1 rkl/vrk. Maultaan camelinaöljy muistuttaa pellavaöljyä mutta on kuitenkin miedomman makuista. Jotkut kuvailevat sen makua vehreäksi ja hennon manteliseksi. Lisää öljyä teelusikallinen aamuisin puuron tai viilin sekaan ja huomaa vaikutukset ihosi ja hiustesi hyvinvoinnissa sekä vireystilassasi. Kotimaista camelinaöljyä valmistaa mm. Impola.

Manteliöljy: Manteliöljy tehdään luomumanteleista kylmäpuristamalla. Mieto manteliöljy on pähkinäisen pehmeä. Aromikas maku sopii esimerkiksi tofun marinointiin, leivontaan, salaatinkastikkeisiin, smoothieihin, ruokien ”viimeistelyöljynä”. Manteliöljy on myös yleisesti tunnettu ihonhoidossa, sillä se sisältää runsaasti ihoa hellivää E-vitamiinia. Sitä voikin käyttää myös ulkoisesti ihon- ja hiustenhoitoon sekä hierontaöljynä. Luomumanteliöljyä löytyy mm. Biologicoils-sarjasta.

Hamppuöljy: Öljyhamppu (ruokalajike) on täynnä hyviä rasvahappoja sekä ainoana siemenkasvina elimistöllemme tärkeää gammalinoleeni- eli GLA-happoa. Lisäksi hamppuöljyssä on korkea E-vitamiinipitoisuus. Hamppuöljy on väriltään hennon vihreää ja maistuu ihanan pähkinäiseltä. Hampunsiemenöljy ei sovi kuumentamiseen, mutta sitä voi nauttia teelusikallisen puuron tai jugurtin kanssa päivittäin tai kokeilla erilaisiin levitteisiin, kuten pestoon. E-vitamiinipitoisuutensa vuoksi hamppuöljy sopii hyvin myös ihonhoitoon. Kotimaista hampunsiemenöljyä valmistaa mm. Impola.

canned-food-570114_640

Säilytys ja säilyvyys:

Rasvahapot pilaantuvat herkästi, joten huolehdi arvokkaiden kasviöljyjen oikeasta säilytyksestä! Parhaiten öljy säilyy valolta suojattuna tummassa, suljetussa lasipullossa viileässä säilytettynä. Jääkaapissa säilyttäminen voi samentaa öljyn, mutta sameneminen ei ole haitallista.

Luomuruokatukussa olemme keskittyneet Biologicoilsin luomuöljyihin. Biologicoils on korkealaatuinen ja laaja luomuöljybrändi. Biologicoils-oliiviöljyn alkuperämaa on Italia, joka on Espanjan ohella suurimpia oliiviöljyn tuottajamaita. Italiassa arvostetaan laadukasta öljyä ja tuotantotavat ovat laatua sekä perinteitä kunnioittavia. Biologicoils-sarjaan kuuluu laadukkaiden luomu oliivi- pähkinä- ja siemenöljyjen lisäksi luomupestoja, luomu tamari- ja shouy-soijakastikkeet, luomubalsamicokastikkeita sekä laadukkaita luomuviinietikoita. Biologicoilsit ovat helmikuun ajan kampanjatuotteena valikoiduilla jälleenmyyjillämme!Biologicoils luomuöljyt

Vegaaniturismia ja messu-kuulumisia: Nordic Organic Fair 2014

Lumi! Kuulutko sinä niihin, jotka loskaa potkien haaveilevat Malagan auringosta, vai huomaatko omituisen hymynkareen hiipivän kasvoillesi aamubussissa hiutaleiden liimautuessa ikkunaan? Itse olen ehdottomasti jälkimmäistä kastia, ainakin kenkien kastumiseen ja hihoista sisään puhaltavaan puhuriin asti. Kirkkaus ja valo tuntuvat taivaan lahjalta syksyn pimeyden keskellä, eikä edes kylmyys tunnu yhtäkkiä aivan niin luihin ja ytimiin asti kaivautuvalta.

Vielä viikko sitten olin varsin toisenlaisissa tunnelmissa näihin aikoihin, tarkemmin sanottuna Kööpenhaminassa, hypistelemässä alennuskorien vinyylilevyjä, ihmettelemässä tanskalaisia luomuherkkuja ja maistelemassa kaupungin ravintoloiden antimia. Köpis oli tällä kertaa ensimmäinen etappi matkalla Etelä-Ruotsiin luomumessuille, jotka järjestettiin Malmössä nyt kolmatta kertaa. Suomen suuriin etäisyyksiin tottuneelle tuntuu käsittämättömältä, että kahden maan väli taittuu mukavasti junassa reilussa varttitunnissa ja monet pendelöivät maasta toiseen päivittäin!

Kööpenhaminassa kävin kokeilemassa tällä kertaa ihanaisten Nørrebron falafel-rullien lisäksi (näitä voi metsästää vaikkapa Nørrebrogaden varrelta, huokeasti ja hummuksen kera tietysti) paria itselleni uutta kahvilaa. Café N  sijaitsee viihtyisän Blågårdsgaden varrella ja tarjoilee erilaisia kasvisruokia aamiais-croissanteista keittoihin ja täytteitä pursuaviin hampurilaisiin. Juotavaksi voi valita kaikkea tuorepuristetuista mehuista kahveihin ja luomuoluisiin. Kahvilan sisustus on rauhallisen hämärä ja istuintyynyt mukavan pehmoisia pitkän kävelyn jälkeen istuskeluun.

 

Hataralla tanskan kielen ymmärrykselläni valitsin ravintolan liitutaulun vaihtoehdoista vegaanisen brunssin, jota tarjoillaan aina pitkälle iltapäivään asti. Tämän jälkeen kävikin ilmi, että tiskillä oli myös englanninkielinen versio ruokalistasta. Brunssi sisälsi mm. paahdettua leipää, erilaisia hedelmiä, kikherne-omelettia ja toinen toistaan herkullisempia levitteitä. Tuorepuristetut inkiväärishotit tarjoiltiin jääpalojen kera 10 kruunun edulliseen hintaan. Mikäpä sopivampi täsmäisku vastustuskyvyn hyväksi ennen messuja, joissa kätellään päivän aikana kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä pahimpaan flunssa-aikaan vuodesta!

 

Jos kahvilat tuntuvat omalle budjetille kalliilta, hitusen huokeammalla selviää, kun kahvin nappaa halvimmasta kulmakioskista ja leivonnaiset leipomosta mukaan puistonpenkillä nautittavaksi. Ei välttämättä ajankohtaista enää marraskuussa, mutta keväisen Kööpenhaminan kaduilla enemmän kuin suositeltava vaihtoehto! Osoitteessa Frederiksborggade 29 sijaitsee Naturbageriet-niminen pieni luomuleipomo, joka tarjoilee erikoisruokavalioisille soveltuvia leipomuksia. Näyteikkunassa on esillä suuri valikoima erilaisia makeita ja suolaisia leivonnaisia. Etsitpä sitten spelttileipää, raakaruokailijan kookostaatelipalloja tai gluteenittomia/sokerittomia leivonnaisia, kannattaa tänne poiketa! Naturbageriet toimii vuosien ammattitaidolla ja palvelua sai hyvin myös englanniksi. Tällä kertaa mukaan tarttui mm. kidneypapuja sisältävä gluteeniton ja vegaaninen suklaabrownie.

 

Toisen vegaanibrunssin nautiskelimme Kööpenhaminan keskustaa lähempänä sijaitsevassa Kalaset-kahvilaravintolassa, jonne oli suosiosta johtuen jonotettava paikkaa! Jonotus ei onneksi kestänyt kauaa ja kofeiininnälkäiset suomalaiset ohjattiin pöytään nimeltä kutsuen. Café Kalaset on pääkaduista kivenheiton verran kauempana, mutta Vendersgade 16:n kulmassa sijaitseva kahvila on ehdottomasti käymisen arvoinen! Kööpenhaminassa brunssi tarkoitti ainakin nyt käymissämme paikoissa lautasella pöytään tarjoiltua runsasta aamiaista, siinä missä Berliinissä kävijät ovat tottuneet petollisen notkuviin buffet-pöytiin. Kalaset’n brunssilautasesta nappasin kuvankin, vaikka kännykkäkamerani on jo parhaat päivänsä nähnyt… pahoitteluni! (Ja kahvistakin oli pakko siemaista heti vähän 🙂 )

Café Kalaset'n brunssilautanen

Kahvilan itse paahtamassa myslissä tulivat siementen maut soijajogurtin kera ihanasti esiin. Linssimuhennos ja paistetut perunat eivät tarjoiluhetkellä enää olleet kovinkaan kuumia, mutta maistuivat hyvin hummuksen ja muiden levitteiden kanssa. Jostain syystä tilausta ottaessa myyjä varmisti vielä kaksi kertaa erikseen, todellako haluan vielä yhden lisäespressoannoksen tuplaespressooni soijamaidolla.. Tietysti haluan!

Kahvinkulutuksen vähentäminen on suurena haaveena joulun selättämisen jälkeen, joulun suunnittelu taisi tukussamme alkaa tänä vuonna jo tammikuun puolivälissä. Tahti vain aikaistuu, parhaillaan joulun 2014 lisäksi hahmottelemme alustavasti jo seuraavaakin vuotta. Malmössä onneksi henkisen tonttulakin voi hetkiseksi riisua päästään ja keskittyä miettimään muitakin vuodenaikoja.

Natural Products Scandinavia ja Nordic Organic Fair -messut järjestetään yhdessä Malmön messuhallissa aina loka-marraskuun taitteessa. Ne ovat messuina pikkusisaren asemassa Lontoon vastaaville isommille messuille. Näytteilleasettajien listoja julkaistaan selailtavaksi jo kuukausia aiemmin, tällä kertaa kaukaisimmat tulijat taisivat olla Etelä-Amerikasta, vaikka pääfokus luonnollisesti lepää Ruotsin ja Tanskan markkinoilla messujen sijainnista johtuen.

Varsinaisista messutrendeistä ei tänä vuonna yksikään ollut ylivoimaisesti ylitse muiden. Gluteenittomuus, vegaanisuus, ympäristötekijöiden huomioiminen, laadun arvostus ja itsensä hemmottelu näkyivät yleisinä suuntauksina messuständejä kierrellessä. Ruotsalaiskollegat epäilivät, että Suomessa kuluttajat ovat vielä Ruotsiakin terveystietoisempia valinnoissaan – ja superfoodien leviämistä Hangosta Lappiin seuratessa tämän väitteen voin allekirjoittaa. Ruotsissa vegaanisuus on noussut valtavirtaan lisäten vegaanituotteiden suosion moninkertaiseksi viime vuosien aikana, samaa viestiä toivat myös monet saksalaiset toimijat. Vehnägluteenista tehdyt seitantuotteet jättävät gluteenitonta, prosessoimatonta tai raakaa etsivän terveystietoisen kuluttajan kylmäksi, mutta lihantuotannon ilmastovaikutuksista huolestunutta voi seitankebabin olemassaolo lämmittää. On haastavaa miettiä, mitkä tuotteet voisivat olla niitä, joita suuremmat yleisöt arvostavat. Mikä on se seuraava suuri trendi, ja mikä jää vain pienen porukan innostukseksi. Ravitsemusasioissa en usko yhteen totuuteen, sillä ihmiset ovat yksilöitä, erilaisia mieltymyksiltään, makutottumuksiltaan ja arvostuksiltaan. Erilaisia ja välillä ristiriitaisiakin ovat myös ihmisten eettiset näkemykset, kulutustottumukset, sekä ruokarajoitteet. Toiset suosivat kauraa ja ruista huomattuaan vehnän turvottavan, toisilla taas pienikin määrä gluteenia johtaa sairaalareissuun, mutta gluteenivapaa vehnätärkkelys sopii ruokavalioon. Ja toiset välttävät kaikkea liiallisesti prosessoitua, kun taas toiset metsästävät sitä täydellistä vegaanista vaahtokarkkia… Ja jossain näiden kaikkien kuluttajien välimaastossa luovimme me ruoka-alan ammattilaiset, haistellen trendejä ja pohtien tuotteiden katerakenteita. Näitä haasteita miettiessä voi onneksi messuilla tavata samojen ongelmien kanssa painiskelevia kollegoita ja vaihtaa kuulumisia, maistella raakasuklaita ja -jätskejä, tai siemaista kupin kauppojen hyllyille vasta matkalla olevaa yrttiteetä.

 

Tanskassa kateellisuudesta vihertyen katselin tavallisten ruokakauppojen tarjouskylttejä, joissa luvattiin luomutuotteet -30% alennuksella jokaisen viikon tiettynä viikonpäivänä. Hintatietoisuus leikkaa luomun kysyntää Suomessa suuresti. Toivottavasti tulevaisuudessa on toisin. Luomua arvostetaan suuresti suomalaisissakin kyselyissä, silti meillä luomu taapertaa 2% tienoilla markkinoista, siinä missä luku Tanskassa taitaa olla lähempänä viidesosaa! Ruotsi tippuu jonnekin välimaastoon. Huokaus! Lama-ajasta huolimatta luonnonmukaisuuden nimiin onneksi vannotaan enenevissä määrin, ja myös omassa tuttavapiirissä varsin odottamattomatkin tahot ovat siirtyneet hiljalleen enenevässä määrin luomu- ja lähituotantoa tukemaan. Messuilta poimimme useita mielenkiintoisia luomu-uutuuksia, joista toivottavasti tulevaisuudessa jotkut löydät myös oman lähikauppasi tai kaupunkisi luontaistuoteliikkeen hyllyltä.